Maurien kilpikonna: pito, profiili ja ruoka
Maurialainen maakilpikonna on pieni tai keskikokoinen kilpikonlaji, joka on kotoperäinen Pohjois-Afrikasta aina Välimeren alueelta Aasiaan. Yhteensä sillä on kymmenen alalajia, joista suurimmat voivat painaa yli viisi kiloa ja niiden kilven pituus voi olla noin 35 senttimetriä.
Maurialaisen maakilpikonnan tiedot
- Tieteellinen nimi: Testudo graeca
- Koko: Kilven pituus jopa 35 cm (selkeät erot alalajien välillä)
- Paino: yli 5 kg (selkeät erot alalajien välillä)
- Ikä: 60–80 vuotta
- Levinneisyys: Pohjois-Afrikka, Aasia, Euroopan Välimeren alue
- Elinympäristö: riippuen levinneisyysalueesta
- Hoito: Ulkoilma-aitaus ja kylmänkesto
- Ravinto: lukuisat kasvit ja erilaiset selkärangattomat
- Elinkeino: päiväaktiivinen
- Talviuni: kyllä
Maurialaisen maakilpikonnan ulkonäkö
Aikuisilla maurialaisilla maakilpikonnilla on sileä, kaareva selkäkilpi sekä kapea, pitkänomainen niskakilpi ja useimmiten jakamaton häntäkilpi. Suuret yksilöt voivat saavuttaa kilven pituuden jopa 35 senttimetriä ja painaa yli 5 kilogrammaa. Kuinka suuria ja painavia kilpikonnat lopulta kasvavat, riippuu myös suurelta osin kunkin alalajin mukaan.
Selkäkilven väri voi vaihdella merkittävästi elinympäristöstä riippuen, vaihdellen vaaleanharmaasta hiekanruskeaan, oliivinvihreään ja vaaleanruskeaan. Maurialaisten maakilpikonnien selkäkilven väri näyttää usein himmenevän, mitä vanhemmiksi ne tulevat. Etupäässä selvästi paksuuntunut vatsakilpi on takapäässä varustettu liikkuvalla saranoilla ja on yleensä tummanvärinen.
Maurialaisen maakilpikonnan alalajit
Maurialaisen maakilpikonnan valtava levinneisyysalue on johtanut useiden alalajien esiintymiseen. Nykyisten tutkimusten mukaan niitä on yhteensä 10, jotka jaetaan läntisiin ja itäisiin alalajeihin.
Läntiset alalajit Maurialaisessa maakilpikonnassa:
- Testudo graeca marokkensis (Marokon maakilpikonna)
- Testudo graeca cyrenaica (Cyrenaika-maakilpikonna)
- Testudo graeca graeca (Maurialainen maakilpikonna)
- Testudo graeca nabeulensis (Tunisian maakilpikonna)
- Testudo graeca soussensis (Sous-laakson maakilpikonna)
Itäiset alalajit Maurialaisessa maakilpikonnassa:
- Testudo graeca buxtoni (Kaspian maakilpikonna)
- Testudo graeca armeniaca (Armenian maakilpikonna)
- Testudo graeca ibera (Euraasian maakilpikonna)
- Testudo graeca zarudnyi (Persian maakilpikonna)
- Testudo graeca terrestris (Levantin maakilpikonna)
Maurialaisen maakilpikonnan elinympäristö
Maurialaiset maakilpikonnat ovat sopeutuneet ajan myötä hyvin erilaisiin ilmasto-olosuhteisiin ja elinympäristöihin laajan levinneisyytensä vuoksi. Ne selviävät sekä Kreikan Välimeren ilmastossa että Aasian aroalueiden kylminä talvina ja Pohjois-Afrikan kuivissa puolimedoissa.
Maurialaiset maakilpikonnat, ollessaan vaihtolämpöisiä eläimiä, tarvitsevat luonnollisesti riittävän korkeita lämpötiloja. Kuitenkin nämä voivat vaihdella elinympäristön ja vuodenajan mukaan ja saattavat joskus olla liian korkeita, mikä voi johtaa kilpikonnien ylikuumenemiseen.
Erittäin kuumalla säällä maurialaiset maakilpikonnat vetäytyvät siksi kallionhalkeamiin tai jopa hautautuvat maahan. Kesällä ne ovat pääasiassa aktiivisia aikaisin aamulla ja myöhään illalla. Maurialaiset maakilpikonnat, jotka elävät aavikkoalueilla, voivat osittain jopa nukkua kesällä erittäin korkeissa lämpötiloissa.
Maurialaisen maakilpikonnan hoito
Itäiset maurialaisen maakilpikonnan alalajit sopivat paremmin lemmikkeinä pidettäviksi kuin läntiset lajit. Jälkimmäiset asettavat suurempia vaatimuksia luonnollisen elinympäristönsä olosuhteiden vuoksi, mikä tekee niistä vähemmän stressinsietokykyisiä ja alttiimpia sairauksille.
Maurialaiset maakilpikonnat tarvitsevat kesällä riittävän suuren ulkoilma-aitauksen, koska ne pitävät korkeista lämpötiloista. Aitauksen tulisi sijaita aurinkoisella paikalla. Lisäksi lämmitetty piilopaikka ja kylmänkestävä kasvihuone kuuluvat välttämättömään perusvarustukseen.
Noin 40 senttimetriä korkea aita estää kilpikonnien karkaamisen. Nuorten yksilöiden kohdalla on suositeltavaa kiinnittää verkko suojaamaan mahdollisilta saalistajilta, kuten linnuilta ja näädiltä.
Maurialaisen maakilpikonnan ravinto
Maurialaiset maakilpikonnat syövät pääasiassa kasvisruokaa. Niiden ruokavalioon kuuluu laaja valikoima erilaisia kasveja, mukaan lukien palkokasvit, neilikat ja leinikkikasvit, sekä useita makean veden ruohoja.
Luonnossa maurialaiset maakilpikonnat voivat syödä kuivuneita kasveja ruoanpuutteen aikana ja jopa myrkyllisiä kasveja, jos muuta ruokaa ei ole saatavilla. Lisäksi ne syövät myös selkärangattomia, kuten erilaisia hyönteisiä ja kotiloita. Aikuisilla naaraspuolisilla kilpikonnila on yleensä suurempi osuus eläinperäisestä ravinnosta kuin nuorilla kilpikonnilla ja uroksilla.
Maurialaisen maakilpikonnan elinikä
Maurialaisen maakilpikonnan odotettavissa oleva elinikä on yleensä 60–80 vuotta. On myös raportoitu yksilöistä, jotka ovat eläneet yli 100-vuotiaiksi, mutta ne ovat todennäköisesti yksittäistapauksia.
Maurialaisen maakilpikonnan talvihorros
Mauriankilpikonnat voivat myös vaipua talviunille riippuen elinympäristöstään ja siellä vallitsevista lämpötiloista. Myös lemmikkeinä pidettävien yksilöiden tulisi siksi voida pitää talviunta. Muussa tapauksessa eläimet kasvavat liian nopeasti ja ovat alttiimpia sairauksille.
Periaatteessa maurialaiset maakilpikonnat voivat kaivautua talvehtimaan myös ulkoilma-aitaukseensa. Kuitenkin on ehdottoman tärkeää, että ne ovat suojassa maanpakkaselta. Tätä tarkoitusta varten voidaan tarjota asianmukaisesti varustettu lepopaikka tai kasvihuone.
Vaihtoehtoisesti on myös mahdollista käyttää sopivaa talvetuskoteloa jääkaapissa talvipesänä. Tämä menetelmä mahdollistaa lämpötilan erityisen tarkan säätelyn talvihorrosaikana.
Maurialaisen maakilpikonnan lisääntyminen ja kasvatus
Maurialaisen maakilpikonnan lisääntymisaika alkaa talviunen jälkeen. Urokset voivat joskus kilpailla voimakkaasti naaraiden huomiosta. Lisääntymisaktin aikana uros antaa kuuluvia ääniä.
Huhtikuun ja kesäkuun välillä naaras munii yhden ja kolme erää, joissa on kussakin viisi kahdeksaan munaa. Tätä varten se kaivaa noin 10 senttimetrin syvyisen kuopan ja sulkee sen huolellisesti muninnan jälkeen. Inkubointiajan jälkeen, 60–100 päivän kuluttua, poikaset kuoriutuvat.
Koska naarasmaurialaiset maakilpikonnat reagoivat erittäin herkästi lämpötilavaihteluihin muninta-aikana, kasvatuksessa voi olla tarpeen käyttää lämpölampun apua. Riippumatta siitä, munat voidaan kaivaa varovasti ja sijoittaa inkubaattoriin muninnan jälkeen.
Maurialaisen maakilpikonnan ostaminen
Maurialainen maakilpikonna on uhanalainen laji. Tämän lajin lisääntymiseen ja myyntiin tarvitaan lupa. Lisäksi omistajana sinun on ilmoitettava maurialaisen maakilpikonnan omistamisesta paikallisille viranomaisille. Huomaa, että eläimen ilmoittaminen ei automaattisesti merkitse lupaa lisääntymiseen.
Ennen maurialaisen maakilpikonnan hankkimista sinun tulisi myös olla tietoinen sen pitkästä elinajanodotteesta ja siitä, mitä vaatimuksia on otettava huomioon lajille sopivan hoidon kannalta.
Kirjoita kommentti